Koiraa ( canis lupus familiaris ) on käytetty erilaisiin tehtäviin. Sitävarten sitä on jouduttu jalostamaan fyysisesti ja psyykkisesti erillaiseksi, jotta se toteuttaisi  käyttötarkoituksensa. Liika jalostus on kuitenkin horjuttanut koirarotujen terveyttä. Jalostuksen tuloksena, koirille on kehittynyt enemmän sairauksia. Isoilla roduilla ruokinta on kiivaimman kasvun aikana tärkeää, ettei koiralle tule lonkkavikaa, lyhytkuonoisilla roduilla on vaikea hengittää, ja hengitys rahisee ahtaiden hengityskanavien vuoksi, löysänahkaisilla koirilla on enemmän ihosairauksia kuin olisi tarpeen, pienet rodut saavat taas helposti luunmurtumia. Tähän kaikkeen on päädytty vain ulkönäön takia. Kuka nyt haluaisi katsoa sairasta koiraa, jonka elämä on murheita täynnä? 

Rotuja on haluttu jalostaa vain hienon näköiseksi, niiden ulkönäöstä piittaamatta.

Kuva: Paperiliitin

Jokaisella koirarodulla on oma käyttötarkoituksensa. Toiset paimentavat, vahtivat ja vetävät raskaita taakkoja, toiset on jalostettu aivan vain seurakoiriksi. Rodut jaetaan käyttötarkoitustensa perusteella kymmeneen FCI:n roturyhmään:

Ryhmä 10 Vinttikoirat


Jalostamalla on saatu ulkönäöltä paljon erillaisia koiria, isoja ja pieniä.
Sekarotuiset ovat kahden tai useamman rodun risteytyksiä. Usein niitä syntyy maailmaan ns. vahinkopentueina, mutta poikkeuksiakin on. Toisaalta juuri sekarotuisista on saatu nykyiset rodut.
Sekarotuisten luonnetta ja ulkonäköä on huomattavasti vaikeampi ennustaa kuin puhdasrotuista. Se on sekoitus kahdesta tai useammasta rodusta, ja voi siis periä minkä tahansa luonteen tai näön, minkä takia sekarotuiset eivät voi osallistua virallisiin koiranäyttelyihin. Toisaalta monet koirat ovat yksilöitä, mutta luonne ja ulkonäkö määräytyvät suurimmaksi osaksi rodun perusteella.

Ei ole mitään perustelua, miksi pitäisi ottaa enemmin rotukoira, kuin sekarotuinen. Molemmat ovat koiria, ja niistä saa molemmista rakastettavan perheenjäsenen.

Lähde: Wikipedia

Kuva: Paperiliitin